Jäin miettimään tuota Jungin lausahdusta ja siitähän se vasta vauhtia sai. Sitä näyttää kehittelevän itselleen tyhjästä kaikenmoisia pelkoja ja pelkotiloja, jotta jokin tuntuisi joltain. Mutta kun asiaa tarkemmin miettii ja tarkastelee mitä ihmettä sitä pitäisi pelätä. Olisi mielummin parempi käyttää se koko pelkojen kanssa painimiseen menevä aika niiden asioiden pohtimiseen että osaisi arvostaa siinä hetkessä kaikkia hyviä ja huonoja puolia toisessa ja itsessään, koska kummatkin kasvavat koko ajan ja kehitys on jatkuvaa. Ei ne isot männyt ja suuret koivut ole siihen yhdessä päivässä nousseet vaan siinä on mennyt tovi aikaa, mutta kuitenkaan ei voi sanoa, etteikö se suuri puu siinä vielä kasvaisi tai koko ajan hakisi paikkaan siinä muiden puiden vierellä, toisinaan kun tuulee kovaa etelästä puu nojaa kovasti kohti pohjoista ja kun tuulen suunta kääntyy nojaillaan toiseen suuntaan. Kuitenkin juuret pysyvät samalla paikalla, vaikka mitä tapahtuisi, miksi siis pelätä?

-Om-

-Om Mani Padme Hum-