Nyt rupee huone näyttämään tyhjältä...huomenna kyllä kaikki ylimääränen vain pakettiin :o). Sitä tulee eräällä tavalla haikee olo, mutta uusi maailma kiehtoo, kunnen karu arki iskee päin näköä*virn*

Toisaalta se on aina jossain vaiheessa lähdettävä ja kokeiltava siipiään, se mitä kohti elämä kuljettaa. Parasta muutossa taitaa olla, että kesällä kun talo kuoriutuu pressun alta ensimmäisessä, omassa yksiössäni on ranskalainen parveke, hissi ja uusi rappukäytävä.

Rasittavinsa koko touhussa on opinnäytetyön tekeminen tässä kaiken elämisen ohella. Onneksi sillekkin löytyy henkireikä siitä, että 18.joulukuuta vaihdan maisemaa ja lähden ensimmäistä kertaa katsomaan mitä Aasian kamaralla tapahtuu. Eräällä tavalla se pistää pohtimaan, että mitä ihmettä sitä oikein mies pakenee?

Lopulta sitä ei oikein tiedä...mitä loppujen lopuksi on pakeneminen, usein kaikkea mitä pakenee löytyy lopulta lähempää. Suhde asioihin kypsyy ja välimatka antaa tervettä perspektiiviä..hmm mielenkiintoinen ja erittäin moniulotteinen asia, kuitenkin joudun nöyrtymään omien vajavaisten kykyjeni kohdalla ja vain ihmetellä ja olla yrittämättä selittää jotain mihin voin palata vasta kun asiasta on enemmän kokemusta. Unia maailmankaikkeus, katsotaan mitä sinä keksit minulle huomenna.

-Om Mani Padme Hum-