Tuli sitten ostettua asunto. Laina saatiin neuvoteltua kohtuulliseksi ja kämpän hintakaan ei ollut paha. Remonttia ruvettiin rykimään viikonloppuna ja kyllä se tapetin kiskominen kyprokki seinästä veti nöyräksi. Remontin ja muuttamisen kommelluksia täällä myöhempi enempi....tai siis näin kirjoitin marras-joulukuussa ennen kuin tuli muutto, osoite vaihtui ja salasana unohtui, silloinkin kirjoitus eksyi blogin historiassa 70luvulle....nyt puolentunnin kokeilujen jälkeen muistin salasanan, kun en saanut moista resetoitua vaihtuneen sähköpostin takia...

Nyt sitten sitä ollaan kotouduttu Keravalle tai ainakin luulen. Vapaapäiville tosin ei ole vielä muodostunut samanlaisia rutiineita kuin ennen inttiä ja ennen muuttoa Haagasta. Nyt sitä vain möllöttää tekemättä mitään fiksua. Nyt tosin on taas punttisaliharrastus saanut hieman tuulta alleen, mutta motivaatio hieman puuttu..ei ole aivan samaa draivia kuin vielä reilu vuosi sitten. Monet asiat oikeastaan tällä hetkellä vain ärsyttävät voipi johtua paljonkin siitä, että selkä on hirmusen jumissa ja ärsyttää menossa mukana paljon....ääh nyt hittoo tästä koneelta maatumasta!

-Om-

Jep.

Kohta se sitten on totta. Kihloihin on menty, intti on loppu ja ELÄMÄN pitäisi alkaa. No mitäs sitä tekisi? Töitä on haettu ja hommat pitäisi suurella varmuudella olla alkamassa 15. lokakuuta kihlajaismatkan jälkeen. Osaakohan sitä mitään enää tehdä? Työhaastattelussa osastonhoitaja sanoi: ”Eihän sitä mitään sitten tarvitse osatakkaan, kyllä täällä tekemällä sitten oppii.” No helvetti, kivi vierähti sydämeltä. Parasta mitä olen vähään aikaan kuullutkaan. Joten eiköhän tuon työn sitten hallitse kuukauden kahden jälkeen jotenkuten ja siitä sitten vain parantamaan osaamistaan.

Toinen elämän huippu asia voisi olla isomman asunnon hankkiminen, hakemukset ovat vetämässä, mutta pariin kuukauteen ei ole kuulunut mitään muuta kuin naapurirapun ylihintainen kolmio, joka näyttää vieläkin olevan tyhjillään. Tarjonnan olevan heikko, seuraava askel onkin sitten oman luukun hankinta, mutta millainen, mistä, minkä tasoinen, uusi vai vanha? Siinäpä pulma. Haaste siinäkin kun asuntoon muuttajia on kaksi tai no kolme, toi koira. Kriteerejä nyt olisi: lyhyt matka töihin, turvallinen ja viihtyisä ympäristö, hyvät ulkoilumahdollisuudet, lähellä ystäviä, halpa, hieno ja uudehko, tilaa jälkikasvulle, jottei tarvitsisi heti vaihtaa isompaan jos/kun sattuisi jotain toukkia sattua tulemaan. Siinäpä sitten niitä, kun mielipiteitä on kaksi ja jokaisesta asiasta vähän erilaiset. Olisipa parisuhde-elämä helpompaa, virtaviivaisempaa ja vähemmän niin moniulotteista kun se näyttää nyt olevan. Tässä asiassa ei vielä ole kummoisia vierimisiä ole tapahtunut, kun asunnoista ei ole mitään kuulunut.

Mutta onneksi uskon, että tästä tulee vielä jotain todella kaunista.

Aikaa vierähtänyt hienoisen tovin siitä kun tänne on viimeksi tullut kirjoiteltua yhtään mitään. Tammikuun 7 päivä alkoikin meikäläisen osalta ensimmäinen larppi tapahtuma johon olen osallistunut ja saakin jäädä viimeiseksi moiseksi. 68 aamua jäljellä 270stä jonka jälkeen pääsee pois Suomenlahdella sijaitsevalta ihanalta paratiisisaarelta, jossa suurin osa pukeutuu vihreisiin ja hiusmuoti on SA-int.

Jälkikäteen ajateltuna ihmettelen miksi en suorittanut isänmaalista velvollisuuttani jo 3vuotta sitten tai aikaisemmin kun oma ikäryhmäni kävi ryömimässä ojassa ja leikkimässä sotaa. Tasan puolivuotta oman saapumiseni jälkeen paratiisisaaren on vallannut uusien larppaajien lauma. Eivät tiedä vielä mistään mitään ja käyttäydytään kuin missäkin lastentarhassa. Parhaimmillaan auotaan päätä vanhemmille varusmiehille ja varusmiesjohtajille, josta täällä tarhassa siitä joutuu vastaamaan hyvinkin nopeasti sekä omille joukkue tovereilleen, että henkilökohtaisesti kantahenkilökunnalle.

Viimeisen 202 aamun verran olen ihmetellyt sitä miten tämä organisaatio käyttää hyväkseen jonkin erityisalan ammattilaisia. Minulle on henkilökohtaisesti jäänyt kuva, että tietokoneyhteiskunnan tuottamat mukulat pääsevät kovan kilpailun ja karsinnan kautta mielekkäisiin tehtäviin suunnittelemaan ja ylläpitämään puolustusvoimien Internet-sivuja ja vastaamaan osittain sisällön tuottamisesta, mutta yhteiskunnassa pitkään jatkunut arvostuksen taso esimerkiksi sairaanhoitajia ja lähihoitajia kohtaan on jos ei huonompi kuin siviilipuolella niin vähintään samalla tasolla. Koulutettu sairaanhoitaja tai lähihoitaja ei kelpaa hyvistä suorituksistaan huolimatta lääkintäryhmän alikersantiksi tai edes varajohtajaksi. Nappulat ja pinssit menevät jakoon sotilaallisesti paremmin pärjänneille. Neljä vuotta opiskelleet lääketieteen opiskelijat saavat ne taas automaattisesti jos niin haluavat, mutta 3,5 vuoden mittainen ammattikorkeakoulu ei ole minkään arvoinen. Ponnisteluista huolimatta sairaanhoitaja pääsee elämänsä hommaan ajamaan pv:n maastosairasautoa ja jakamaan kuumepotilaille särkylääkkeitä omalla päivystysvuorollaan.

Kaupunkijääkäri komppanian lääkintäryhmän osana sairaanhoitaja tai koulutettu lähihoitaja on alikersantin Farmaka Fennica ja CD-10 tautiluokitusjärjestelmä hänen keräten kaiken kunnian itselleen huoltojoukkueen luutnantilta. Varusmiehenä olevan sairaanhoitajan ei siis kannata, jos haluaa hakea jotain kokemuksia jota armeija voi tarjota, hakeutua "alansa" hommiin vain toimia vaikka sotilaspoliisikomppaniassa rivijääkärinä tai parhaimmillaan kaupunkijääkärinä joka suoriutuu palveluksestaan 6kuukaudessa kärsien hieman hiekan ja asvaltin aiheuttamasta ihottumasta ja kuntoa kohtavasta jumppaamisesta raskaiden- ja kevyidenkertasinkojen kanssa.

Aamukamman piikkejä nyppien Kaartinjääkäri Nönnönnöö

:D Hywee jouluu vain kaikille. Nyt sitä ollaan niin valmista kauraa, että oksat pois. Eli paprut on kourassa ja kopiot lähetetty eteenpäin, jotta irtoisi se täysi palkka tästä jopista, oujeeh!! Ja sitten se intti, v*tt*taa kyllä moinen homma, mutta otetaan se kuntoleirinä Suomen suvessa, muutama flunssa tulossa tuolla kelillä, kun kastuu ja on kylmä. Parempi olisi kunnon talvi tai sitten rehellisesti kunnolliset kelit. Täytyy sitten osa energia lomilla käydä purkamassa tänne niin saavat porukat ja kulllat tietää sitten kuinka pojalla menee ja miten mieheksi siellä oikeen kasvatetaan. Aivot narikkaan ja tekemään mitä muut sanoo. Ensin kuitenkin käymään Vilnassa ja juhlitaan sitä Uutta Vuottakin jonkin verran.

-Om-

Vaikka hieman edellisessä moista purin..niih tulihan siitä opparista kuitenkin se paras! Eli K5, kiitettävä oujeeh!!

-Om-