Nyt sitten sitä ollaan kotouduttu Keravalle tai ainakin luulen. Vapaapäiville tosin ei ole vielä muodostunut samanlaisia rutiineita kuin ennen inttiä ja ennen muuttoa Haagasta. Nyt sitä vain möllöttää tekemättä mitään fiksua. Nyt tosin on taas punttisaliharrastus saanut hieman tuulta alleen, mutta motivaatio hieman puuttu..ei ole aivan samaa draivia kuin vielä reilu vuosi sitten. Monet asiat oikeastaan tällä hetkellä vain ärsyttävät voipi johtua paljonkin siitä, että selkä on hirmusen jumissa ja ärsyttää menossa mukana paljon....ääh nyt hittoo tästä koneelta maatumasta!

-Om-

Kohta se sitten on totta. Kihloihin on menty, intti on loppu ja ELÄMÄN pitäisi alkaa. No mitäs sitä tekisi? Töitä on haettu ja hommat pitäisi suurella varmuudella olla alkamassa 15. lokakuuta kihlajaismatkan jälkeen. Osaakohan sitä mitään enää tehdä? Työhaastattelussa osastonhoitaja sanoi: ”Eihän sitä mitään sitten tarvitse osatakkaan, kyllä täällä tekemällä sitten oppii.” No helvetti, kivi vierähti sydämeltä. Parasta mitä olen vähään aikaan kuullutkaan. Joten eiköhän tuon työn sitten hallitse kuukauden kahden jälkeen jotenkuten ja siitä sitten vain parantamaan osaamistaan.

Toinen elämän huippu asia voisi olla isomman asunnon hankkiminen, hakemukset ovat vetämässä, mutta pariin kuukauteen ei ole kuulunut mitään muuta kuin naapurirapun ylihintainen kolmio, joka näyttää vieläkin olevan tyhjillään. Tarjonnan olevan heikko, seuraava askel onkin sitten oman luukun hankinta, mutta millainen, mistä, minkä tasoinen, uusi vai vanha? Siinäpä pulma. Haaste siinäkin kun asuntoon muuttajia on kaksi tai no kolme, toi koira. Kriteerejä nyt olisi: lyhyt matka töihin, turvallinen ja viihtyisä ympäristö, hyvät ulkoilumahdollisuudet, lähellä ystäviä, halpa, hieno ja uudehko, tilaa jälkikasvulle, jottei tarvitsisi heti vaihtaa isompaan jos/kun sattuisi jotain toukkia sattua tulemaan. Siinäpä sitten niitä, kun mielipiteitä on kaksi ja jokaisesta asiasta vähän erilaiset. Olisipa parisuhde-elämä helpompaa, virtaviivaisempaa ja vähemmän niin moniulotteista kun se näyttää nyt olevan. Tässä asiassa ei vielä ole kummoisia vierimisiä ole tapahtunut, kun asunnoista ei ole mitään kuulunut.

Mutta onneksi uskon, että tästä tulee vielä jotain todella kaunista.

Jälkikäteen ajateltuna ihmettelen miksi en suorittanut isänmaalista velvollisuuttani jo 3vuotta sitten tai aikaisemmin kun oma ikäryhmäni kävi ryömimässä ojassa ja leikkimässä sotaa. Tasan puolivuotta oman saapumiseni jälkeen paratiisisaaren on vallannut uusien larppaajien lauma. Eivät tiedä vielä mistään mitään ja käyttäydytään kuin missäkin lastentarhassa. Parhaimmillaan auotaan päätä vanhemmille varusmiehille ja varusmiesjohtajille, josta täällä tarhassa siitä joutuu vastaamaan hyvinkin nopeasti sekä omille joukkue tovereilleen, että henkilökohtaisesti kantahenkilökunnalle.

Viimeisen 202 aamun verran olen ihmetellyt sitä miten tämä organisaatio käyttää hyväkseen jonkin erityisalan ammattilaisia. Minulle on henkilökohtaisesti jäänyt kuva, että tietokoneyhteiskunnan tuottamat mukulat pääsevät kovan kilpailun ja karsinnan kautta mielekkäisiin tehtäviin suunnittelemaan ja ylläpitämään puolustusvoimien Internet-sivuja ja vastaamaan osittain sisällön tuottamisesta, mutta yhteiskunnassa pitkään jatkunut arvostuksen taso esimerkiksi sairaanhoitajia ja lähihoitajia kohtaan on jos ei huonompi kuin siviilipuolella niin vähintään samalla tasolla. Koulutettu sairaanhoitaja tai lähihoitaja ei kelpaa hyvistä suorituksistaan huolimatta lääkintäryhmän alikersantiksi tai edes varajohtajaksi. Nappulat ja pinssit menevät jakoon sotilaallisesti paremmin pärjänneille. Neljä vuotta opiskelleet lääketieteen opiskelijat saavat ne taas automaattisesti jos niin haluavat, mutta 3,5 vuoden mittainen ammattikorkeakoulu ei ole minkään arvoinen. Ponnisteluista huolimatta sairaanhoitaja pääsee elämänsä hommaan ajamaan pv:n maastosairasautoa ja jakamaan kuumepotilaille särkylääkkeitä omalla päivystysvuorollaan.

Kaupunkijääkäri komppanian lääkintäryhmän osana sairaanhoitaja tai koulutettu lähihoitaja on alikersantin Farmaka Fennica ja CD-10 tautiluokitusjärjestelmä hänen keräten kaiken kunnian itselleen huoltojoukkueen luutnantilta. Varusmiehenä olevan sairaanhoitajan ei siis kannata, jos haluaa hakea jotain kokemuksia jota armeija voi tarjota, hakeutua "alansa" hommiin vain toimia vaikka sotilaspoliisikomppaniassa rivijääkärinä tai parhaimmillaan kaupunkijääkärinä joka suoriutuu palveluksestaan 6kuukaudessa kärsien hieman hiekan ja asvaltin aiheuttamasta ihottumasta ja kuntoa kohtavasta jumppaamisesta raskaiden- ja kevyidenkertasinkojen kanssa.

Aamukamman piikkejä nyppien Kaartinjääkäri Nönnönnöö

-Om-

-Om-

Opparin esittäminen jännitti niin paljon, että nukkumisesta ei oikeen meinannu tulla mitään. Kuitenkin esitys yms velvollisuudet menivät erittäin hyvin. Lausuntoa odotellessa siis, numero olisi mukava saada tietää kun kaikille kavereille moinen jo kerrottu, tai ainakin alustava kun sitä vain ei saisi kertoa ennen kuin lausunto on virallisesti vahvistettu ja valmistunut.

Tässä voisin ottaa kyllä kantaa hieman opinnäytetyön ohjaukseen. Ykkösohjaajani piti minut hyvin ajan hermolla ja pienellä ohajauksella ja patistuksella, ennen kaikkea kunnollisella palautteella jota sain työstäni ohjasi minua tekemään kunnollisen tutkimuksen jossa olen omasta mielestänikin onnistunut todella hyvin. Sitten kritiikiin joka koskee lähinnä vain ja ainoastaan kakkosohjaajaani jolla ei niin ryhmäohjausseminaareissa kuin myös missään muissa tilanteissa ollut kovinkaan paljon rakentavaa palautetta sanottavanaan työstäni, kunnes sitten seminaarissa; "Niin tässä sinun työssäsi sivutaan käsitettä ryhmänohjaus, niin olisin tästä kaivannut hieman tähän teoriaosaan jotain sisältöä." - "No jooh tota, tämä olisi ollut mukava kuulla hieman aikaisemmin niin semmoisen osuuden sinne olisi voinut lisätä"....ajattelin, mutta jätin sitten sanomatta. En nyt muista...perustelin sen kai niin, että kun työni ei varsinaisesti ryhmäohjausta tutkinut vain potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua niin sen takia asiaa ei tässä ole käsitelty. Sain sitten vastaukseksi, että "No kyllä tälläisiä puutteita löytyy hyvistäkin töistä, että ei siitä nyt kannata huolestua." VOE saatana, anteeksi kielenkäyttöni...ei voi muutakaan oikeen sanoa ilmaistakseen moisen pettymyksen kyseisen opettajan menettely tapaan.

Mutta nyt kuitenkin koulu käyty ja kuten edellisistä postauksista voi päätellä, intti on edessä! Sinne sitten oikeen intoa uhkuen ja puhkuen...(jaa no tota) kattellaan miten äijän käy. Seuraavaksi varmaankin vielä viime hetken tunnelmia ja sitten intti blogia vääntämään kun tammikuu koittaa.

omaistenpäivää vietetään 12.-13-1.2008, viikonlopun tarkka aikataulu ja ohjelma kerrotaan ensimmäisellä palvelusviikolla.

KAARTJR:n I/08-sapumiserän valapäivä on torstaina 7.2.2008 Santahaminassa, tietoja tarkemmin tammikuun ainaka.

lisätietoja www.mil.fi/kaartjr/

oujeeh...

-Om-

-Om-

Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti

että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

- Tommy Tabermann -

järkkyä vai mitä

toisaalta aivan mahtavaa

-Om-