Tuli sitten ostettua asunto. Laina saatiin neuvoteltua kohtuulliseksi ja kämpän hintakaan ei ollut paha. Remonttia ruvettiin rykimään viikonloppuna ja kyllä se tapetin kiskominen kyprokki seinästä veti nöyräksi. Remontin ja muuttamisen kommelluksia täällä myöhempi enempi....tai siis näin kirjoitin marras-joulukuussa ennen kuin tuli muutto, osoite vaihtui ja salasana unohtui, silloinkin kirjoitus eksyi blogin historiassa 70luvulle....nyt puolentunnin kokeilujen jälkeen muistin salasanan, kun en saanut moista resetoitua vaihtuneen sähköpostin takia...
Nyt sitten sitä ollaan kotouduttu Keravalle tai ainakin luulen. Vapaapäiville tosin ei ole vielä muodostunut samanlaisia rutiineita kuin ennen inttiä ja ennen muuttoa Haagasta. Nyt sitä vain möllöttää tekemättä mitään fiksua. Nyt tosin on taas punttisaliharrastus saanut hieman tuulta alleen, mutta motivaatio hieman puuttu..ei ole aivan samaa draivia kuin vielä reilu vuosi sitten. Monet asiat oikeastaan tällä hetkellä vain ärsyttävät voipi johtua paljonkin siitä, että selkä on hirmusen jumissa ja ärsyttää menossa mukana paljon....ääh nyt hittoo tästä koneelta maatumasta!
-Om-
Jep.
Kohta se sitten on totta. Kihloihin on menty, intti on loppu ja ELÄMÄN pitäisi alkaa. No mitäs sitä tekisi? Töitä on haettu ja hommat pitäisi suurella varmuudella olla alkamassa 15. lokakuuta kihlajaismatkan jälkeen. Osaakohan sitä mitään enää tehdä? Työhaastattelussa osastonhoitaja sanoi: ”Eihän sitä mitään sitten tarvitse osatakkaan, kyllä täällä tekemällä sitten oppii.” No helvetti, kivi vierähti sydämeltä. Parasta mitä olen vähään aikaan kuullutkaan. Joten eiköhän tuon työn sitten hallitse kuukauden kahden jälkeen jotenkuten ja siitä sitten vain parantamaan osaamistaan.
Toinen elämän huippu asia voisi olla isomman asunnon hankkiminen, hakemukset ovat vetämässä, mutta pariin kuukauteen ei ole kuulunut mitään muuta kuin naapurirapun ylihintainen kolmio, joka näyttää vieläkin olevan tyhjillään. Tarjonnan olevan heikko, seuraava askel onkin sitten oman luukun hankinta, mutta millainen, mistä, minkä tasoinen, uusi vai vanha? Siinäpä pulma. Haaste siinäkin kun asuntoon muuttajia on kaksi tai no kolme, toi koira. Kriteerejä nyt olisi: lyhyt matka töihin, turvallinen ja viihtyisä ympäristö, hyvät ulkoilumahdollisuudet, lähellä ystäviä, halpa, hieno ja uudehko, tilaa jälkikasvulle, jottei tarvitsisi heti vaihtaa isompaan jos/kun sattuisi jotain toukkia sattua tulemaan. Siinäpä sitten niitä, kun mielipiteitä on kaksi ja jokaisesta asiasta vähän erilaiset. Olisipa parisuhde-elämä helpompaa, virtaviivaisempaa ja vähemmän niin moniulotteista kun se näyttää nyt olevan. Tässä asiassa ei vielä ole kummoisia vierimisiä ole tapahtunut, kun asunnoista ei ole mitään kuulunut.
Mutta onneksi uskon, että tästä tulee vielä jotain todella kaunista.
Aikaa vierähtänyt hienoisen tovin siitä kun tänne on viimeksi tullut kirjoiteltua yhtään mitään. Tammikuun 7 päivä alkoikin meikäläisen osalta ensimmäinen larppi tapahtuma johon olen osallistunut ja saakin jäädä viimeiseksi moiseksi. 68 aamua jäljellä 270stä jonka jälkeen pääsee pois Suomenlahdella sijaitsevalta ihanalta paratiisisaarelta, jossa suurin osa pukeutuu vihreisiin ja hiusmuoti on SA-int.
Jälkikäteen ajateltuna ihmettelen miksi en suorittanut isänmaalista velvollisuuttani jo 3vuotta sitten tai aikaisemmin kun oma ikäryhmäni kävi ryömimässä ojassa ja leikkimässä sotaa. Tasan puolivuotta oman saapumiseni jälkeen paratiisisaaren on vallannut uusien larppaajien lauma. Eivät tiedä vielä mistään mitään ja käyttäydytään kuin missäkin lastentarhassa. Parhaimmillaan auotaan päätä vanhemmille varusmiehille ja varusmiesjohtajille, josta täällä tarhassa siitä joutuu vastaamaan hyvinkin nopeasti sekä omille joukkue tovereilleen, että henkilökohtaisesti kantahenkilökunnalle.
Viimeisen 202 aamun verran olen ihmetellyt sitä miten tämä organisaatio käyttää hyväkseen jonkin erityisalan ammattilaisia. Minulle on henkilökohtaisesti jäänyt kuva, että tietokoneyhteiskunnan tuottamat mukulat pääsevät kovan kilpailun ja karsinnan kautta mielekkäisiin tehtäviin suunnittelemaan ja ylläpitämään puolustusvoimien Internet-sivuja ja vastaamaan osittain sisällön tuottamisesta, mutta yhteiskunnassa pitkään jatkunut arvostuksen taso esimerkiksi sairaanhoitajia ja lähihoitajia kohtaan on jos ei huonompi kuin siviilipuolella niin vähintään samalla tasolla. Koulutettu sairaanhoitaja tai lähihoitaja ei kelpaa hyvistä suorituksistaan huolimatta lääkintäryhmän alikersantiksi tai edes varajohtajaksi. Nappulat ja pinssit menevät jakoon sotilaallisesti paremmin pärjänneille. Neljä vuotta opiskelleet lääketieteen opiskelijat saavat ne taas automaattisesti jos niin haluavat, mutta 3,5 vuoden mittainen ammattikorkeakoulu ei ole minkään arvoinen. Ponnisteluista huolimatta sairaanhoitaja pääsee elämänsä hommaan ajamaan pv:n maastosairasautoa ja jakamaan kuumepotilaille särkylääkkeitä omalla päivystysvuorollaan.
Kaupunkijääkäri komppanian lääkintäryhmän osana sairaanhoitaja tai koulutettu lähihoitaja on alikersantin Farmaka Fennica ja CD-10 tautiluokitusjärjestelmä hänen keräten kaiken kunnian itselleen huoltojoukkueen luutnantilta. Varusmiehenä olevan sairaanhoitajan ei siis kannata, jos haluaa hakea jotain kokemuksia jota armeija voi tarjota, hakeutua "alansa" hommiin vain toimia vaikka sotilaspoliisikomppaniassa rivijääkärinä tai parhaimmillaan kaupunkijääkärinä joka suoriutuu palveluksestaan 6kuukaudessa kärsien hieman hiekan ja asvaltin aiheuttamasta ihottumasta ja kuntoa kohtavasta jumppaamisesta raskaiden- ja kevyidenkertasinkojen kanssa.
Aamukamman piikkejä nyppien Kaartinjääkäri Nönnönnöö
:D Hywee jouluu vain kaikille. Nyt sitä ollaan niin valmista kauraa, että oksat pois. Eli paprut on kourassa ja kopiot lähetetty eteenpäin, jotta irtoisi se täysi palkka tästä jopista, oujeeh!! Ja sitten se intti, v*tt*taa kyllä moinen homma, mutta otetaan se kuntoleirinä Suomen suvessa, muutama flunssa tulossa tuolla kelillä, kun kastuu ja on kylmä. Parempi olisi kunnon talvi tai sitten rehellisesti kunnolliset kelit. Täytyy sitten osa energia lomilla käydä purkamassa tänne niin saavat porukat ja kulllat tietää sitten kuinka pojalla menee ja miten mieheksi siellä oikeen kasvatetaan. Aivot narikkaan ja tekemään mitä muut sanoo. Ensin kuitenkin käymään Vilnassa ja juhlitaan sitä Uutta Vuottakin jonkin verran.
-Om-
Vaikka hieman edellisessä moista purin..niih tulihan siitä opparista kuitenkin se paras! Eli K5, kiitettävä oujeeh!!
-Om-
Elikkäs,
Opparin esittäminen jännitti niin paljon, että nukkumisesta ei oikeen meinannu tulla mitään. Kuitenkin esitys yms velvollisuudet menivät erittäin hyvin. Lausuntoa odotellessa siis, numero olisi mukava saada tietää kun kaikille kavereille moinen jo kerrottu, tai ainakin alustava kun sitä vain ei saisi kertoa ennen kuin lausunto on virallisesti vahvistettu ja valmistunut.
Tässä voisin ottaa kyllä kantaa hieman opinnäytetyön ohjaukseen. Ykkösohjaajani piti minut hyvin ajan hermolla ja pienellä ohajauksella ja patistuksella, ennen kaikkea kunnollisella palautteella jota sain työstäni ohjasi minua tekemään kunnollisen tutkimuksen jossa olen omasta mielestänikin onnistunut todella hyvin. Sitten kritiikiin joka koskee lähinnä vain ja ainoastaan kakkosohjaajaani jolla ei niin ryhmäohjausseminaareissa kuin myös missään muissa tilanteissa ollut kovinkaan paljon rakentavaa palautetta sanottavanaan työstäni, kunnes sitten seminaarissa; "Niin tässä sinun työssäsi sivutaan käsitettä ryhmänohjaus, niin olisin tästä kaivannut hieman tähän teoriaosaan jotain sisältöä." - "No jooh tota, tämä olisi ollut mukava kuulla hieman aikaisemmin niin semmoisen osuuden sinne olisi voinut lisätä"....ajattelin, mutta jätin sitten sanomatta. En nyt muista...perustelin sen kai niin, että kun työni ei varsinaisesti ryhmäohjausta tutkinut vain potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua niin sen takia asiaa ei tässä ole käsitelty. Sain sitten vastaukseksi, että "No kyllä tälläisiä puutteita löytyy hyvistäkin töistä, että ei siitä nyt kannata huolestua." VOE saatana, anteeksi kielenkäyttöni...ei voi muutakaan oikeen sanoa ilmaistakseen moisen pettymyksen kyseisen opettajan menettely tapaan.
Mutta nyt kuitenkin koulu käyty ja kuten edellisistä postauksista voi päätellä, intti on edessä! Sinne sitten oikeen intoa uhkuen ja puhkuen...(jaa no tota) kattellaan miten äijän käy. Seuraavaksi varmaankin vielä viime hetken tunnelmia ja sitten intti blogia vääntämään kun tammikuu koittaa.
jippii..tässä laskuri joka tikittää sitä aikaa kun voitte viettää mun kanssa laatuaikaa ennen 180, 270 tai 362päivän palvelusaikaa KAARTJR:ssä
omaistenpäivää vietetään 12.-13-1.2008, viikonlopun tarkka aikataulu ja ohjelma kerrotaan ensimmäisellä palvelusviikolla.
KAARTJR:n I/08-sapumiserän valapäivä on torstaina 7.2.2008 Santahaminassa, tietoja tarkemmin tammikuun ainaka.
lisätietoja www.mil.fi/kaartjr/
oujeeh...
-Om-
Nyt on sitten opparin esitarkastukseen jättö....enkuntiivistelmä meni jo opelle ja vastasin johonkin työllistymiskyselyyn...täytin tutkintotodistuksen tilauslomakkeen ja kypsyysnäytteeseen ilmoittautumiskuoren....eikun tämähän on menoa!
-Om-
on se Tomppa viisas mies...
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä
- Tommy Tabermann -
tästä päivästä eteenpäin tämä poika sovittaa aikataulunsa kahden muun kanssa, toinen niistä on koira ja toinen tyttö.
järkkyä vai mitä
toisaalta aivan mahtavaa
-Om-
On mahtava huomata kun pariskunnalla on yhteisiä tavoitteita ja yhteinen päämäärä. Yhteisten päämäärien ja arvojen tiedostaminen sitouttaa suhteen osapuolia yhteiseen suhteeseen. Tällöin suhteella on aidot edellytyksen kasvaa ja kehittyä. Tottakai osapuolien henkilökohtainen motivaatio on suuressa roolissa, jos suhteen jossain osa-alueessa kaikki ei ole kohdallaan ja jokin asia hiertää se vaikuttaa auttamatta myös koko suhteeseen.
Tähän vaikuttaa paljon myös oma elämän asenne ja suhde omaan itseensä. On erilaisia ihmisiä suhteessa siihen mitä he haluavat elämältään. Näistä ihmistyypeistä muodostuu seuraavanlaisia toiminta tapoja. On ihmisiä jotka pyrkivät Voitto/Voitto, Voitto/Häviö, Häviö/Voitto, Häviö/Häviö ja Voitto asetelmiin kaikessa kanssakäymisessä. Voidaankin kysyä mitkä näistä sopivat parisuhteeseen.
Mitäs luulette? Mikä näistä olisi ihanteellinen tilanne. Parisuhteessa on kuitenkin tilanteita, joissa pidemmän tähtäimen voitto/voitto tilanteeseen pääsy kaipaa ratkaisuja lyhyemmällä tähmäimellä häviö/voitto, voitto/häviö tilanteita joissa kumpikin häviää vuorollaan, mutta asiat menevät kuitenkin eteenpäin. Kuitenkin matalamman tason voitto/voitto tilanne on kompromissi. Kompromissiin päädytään jos kummankin intressit ei täyty täydellisesti, mutta päästään yhteiseen sopimukseen siitä mitä halutaan. Korkeamman tason voitto/voitto on työn takana, se vaatii itsensä tutkiskelua, yhteen hiileen puhaltamista ja toisesta aidosti välittämistä. Avain sana on synerigia, energia joka on synkronoitu yhteisen hyvän puolesta.
Aiheesta paljon enemmän kirjasta the 7 habits of hihgly effective people; powerful lessons in personal change by Stephen R Covey
artikkeli netistä: Seven Habits Revisited: Seven Unique Human Endowments
-Om-
Universumille kiitos, jos pyydät saat, jos pyydät ja pyrit kohti tavoitteitasi saat varmasti
Anna tyhjyyden täyttää
sinut keveydellään
Anna tyhjyyden avata ovet
ja ikkunat, purkaa seinät,
mitätöidä rajat:
ole kuin veli tyhjyydelle
Antaudu ehdoitta tyhjyyden keveydelle
joka vie sinut kauas ja korkealle
raskauden yläpuolelle
je tekee sinusta yhtä painavan
kuin rakastetun äkillinen hymy
- Tommy Tabermann -
Mitä tapahtuu kun toinen on läsnä? Mitä tapahtuu kun toinen läsnä fyysisesti, mutta ei henkisesti ja miten päinvastoin? Mikä toisen läsnäolossa pelottaa vai onko siinä lopulta mitään pelättävää? Tuleeko omat tiedostamattomat pelot pintaan ja sumentavat helposti kauniin sisäisen maailman pilvillään ja estää auringon kauniiden säteiden loiston.
Onko kyse epävarmuudesta, epävarmuudesta toisen kanssa olemisesta. Onko toinen se jonka kanssa haluaa viettää aikaa, elää ja antaa itselle mahdollisuus kasvaa juuri hänen kanssaan ja yhdessä toisen kanssa luoda jotain kaunista. Mikä poistaisi tämän epävarmuuden, mikä olisi tuuli joka puhaltaisia pilvet pois auringon edestä ja antaisi auringon säteiden helliä maailmaa. Voiko toinen tehdä asialle mitään jos kyse on kuitenkin toisen omista tunteista ja sisäisestä maailmasta? Jos voi niin mitä ne olisi, läsnäolo, luottamuksen osoitus, luottauksen arvoisena oleminen.
Onko oman epävarmuuden katoaminen riippuvainen toisesta vai täysin oma sisäinen taistelu siitä mitä haluaa ja mihin on valmis altistamaan itsensä.
-Om-
Follow your Bliss
and the Universe will open
doors for you where there
were only walls.
Joseph Gampbell
Kiitos Maailmankaikkeus kaikesta mitä tähän asti olen saavuttanut ja tulen saavuttamaan.
-Om-
kun katsoo - näkee
mutta se mitä näkee
se mikä silmien edessä levittäytyy
avautuu
vain sille joka hiljaa istuu ja tuijottaa
kuuntelee mitä Hänellä on sanottavaa
-Om-
¨Om Mani Padme Hum¨
Jäin miettimään tuota Jungin lausahdusta ja siitähän se vasta vauhtia sai. Sitä näyttää kehittelevän itselleen tyhjästä kaikenmoisia pelkoja ja pelkotiloja, jotta jokin tuntuisi joltain. Mutta kun asiaa tarkemmin miettii ja tarkastelee mitä ihmettä sitä pitäisi pelätä. Olisi mielummin parempi käyttää se koko pelkojen kanssa painimiseen menevä aika niiden asioiden pohtimiseen että osaisi arvostaa siinä hetkessä kaikkia hyviä ja huonoja puolia toisessa ja itsessään, koska kummatkin kasvavat koko ajan ja kehitys on jatkuvaa. Ei ne isot männyt ja suuret koivut ole siihen yhdessä päivässä nousseet vaan siinä on mennyt tovi aikaa, mutta kuitenkaan ei voi sanoa, etteikö se suuri puu siinä vielä kasvaisi tai koko ajan hakisi paikkaan siinä muiden puiden vierellä, toisinaan kun tuulee kovaa etelästä puu nojaa kovasti kohti pohjoista ja kun tuulen suunta kääntyy nojaillaan toiseen suuntaan. Kuitenkin juuret pysyvät samalla paikalla, vaikka mitä tapahtuisi, miksi siis pelätä?
-Om-
-Om Mani Padme Hum-
"Your vision will become clear only when you look into your heart. Who looks outside, dreams. Who looks inside, awakens."
by Carl Gustav Jung
Jaa että tuparit pitäisi pitää, jaah...olisiko kukaan tulossa ja voisikos niitä oikeen tupareiksi kutsua kun muutostakin on vierähtänyt tovi, synttärit juuri meni jne. Mutta koulu alkaa kohta, jos keräisi porukan tänne sitä sitten juhlistamaan. Sukulaiset sitten vaikka muuten vain kahveille tutustumaan tähän kämppääni, tosin pitäisi hieman järkkäillä tavaroita niin olisi tyylikkäämmän näköistä. Katsellaan eli haaveillaan.
-Om-
Kesä pyyhkii ohi ja koulu alkaa taas. Tai no nythän ne kelit vasta on kun työt loppui ja pitäisi istua sisällä kirjoittelemassa opparia, joka on kerännyt pölyä hyllyssä. mutta tiistaina se asia muuttuu karistellaan pölyt ja nostetaan prujut pöydälle.
Sitten on tämä tyttö. Keravan kukka jonka kanssa on ollut ilo viettää kesä, mutta mitä useasti kesällä alkavien suhteiden kanssa käy? Loppuvatko ne kun lehdistä tippuvat lehdet vai kantavatko ne kesän aikana varaamansa lämmön mukanaan kohti talvea. Se taitaa paljon riippua siitä kuinka läheiseksi suhde on muodostunut ja onko kaikista asioista pystytty keskutelemaan kunnolla. Tärkeää kuitenkin on miten suhteen osa puolet ovat päästäneet toisensa tutustumaan omiin sisuksiinsa. Juuri mainittu ja sitä edellinen kulkevat tottakai käsikädessä, suhteen syvyys, läheisyys = kesto ja luottamus. ¨Vai meneekös se sittenkään näin?? Mitä en tässä huomaa tai osaa ottaa huomioon?
Tämän blogin yleisö on ruvennut rajoittamaan tänne kirjoittamista, hmm mikä sinänsä harmi koska tämä on ollut erittäin mukavaa ja vapauttavaa, terapeuttista toisin sanoen..
-Om-
Se on jännnä kun aina jälkikäteen huomaa elänneensä jotain tiettyä kautta elämässään. Ollut täysin hukassa ja vain shoppaillut erilaisia vaihtoehtoja kunnes se jokin on ohjannut siihen varsinaiseen vaihtoehtoon johon on tykästynyt tai jossa mieli lepää kuin kotonaan.
Viimeaikoina on paljon tullut mietittyä kun eräs pidempi aikainen suhde jäi taakse niin sen jälkeen sitä oli vähän kaikella saralla hukassa sen suhteen että mitä ite toivo suhteelta. Tuli kokeiltua kaiken näköisiä juttuja ja tapailtua erilisia ihmisiä. Välillä vakavemmissa merkeissä ja toisinaan vain sen takia, että itselle selkeytyisi mitä hakee ja mitä toisaalta ei kaipaa parisuhteeseen. Nyt kuitenkin tuntuu hirmuisen hyvältä! Ehkä tässä on sitä jotain, koska tämä on kaikkea muuta mitä ennen ja kuitenkin siinä on jotain mahdottoman tuttua ja turvallista.
¨Om Mani Padme Hum¨
-Om-